top of page

Miksi kirahvilla on pitkä kaula?

Afrikkalainen kansansatu

Selkomukautus: Sini Kaartinen

Kauan, kauan sitten

Kirahveilla oli lyhyet jalat

ja lyhyt kaula.

Kirahvit olivat onnellisia

yhdessä muiden eläinten kanssa.

 

Eräänä vuonna, oli kuivaa.

Vettä ei ollut missään.

Eläimille oli kova nälkä ja jano.

 

Puissa oli vain muutamia vihreitä lehtiä.

Vettä oli enää vain pienissä lammikoissa.

Eläimet joutuivat kulkemaan pitkiä matkoja,

jotta ne löysivät ruokaa ja juomaa.

 

Eräänä päivänä

kirahvi tapasi ystävänsä sarvikuonon.
 

”Hei ystävä!

Olen huomannut,

miten kaikki eläimet etsivät ruokaa.”

kirahvi sanoi.

 

”Mutta tuolla puiden latvoissa

on vielä paljon vihreitä lehtiä jäljellä.
Mutta emme ole tarpeeksi pitkiä.”,

kirahvi jatkoi.

 

”Voisimme mennä kylän viisaan miehen luokse,

ja kysyä häneltä apua?”,

sarvikuono ehdotti.

 

”Loistava idea!”,

kirahvi huusi.

 

Kirahvi ja sarvikuono

lähtivät tapaamaan kylän viisasta miestä.

He kävelivät ja kävelivät.

Välillä he pysähtyivät

juomaan vettä mutaisista lammikoista.

Se oli ainoaa vettä,

jota kuumuuden vuoksi oli jäljellä.

 

Seuraavana päivänä

kirahvi ja sarvikuono saapuivat viisaan miehen luo.

He tervehtivät viisasta miestä

ja selittivät hänelle ongelmansa.

 

”Haluamme ylettää puiden latvojen vihreisiin lehtiin,

mutta me olemme liian lyhyitä”,

kirahvi kertoi.

 

”Ymmärrän”,

sanoi viisas mies.

 

”Tulkaa huomenna luokseni

puolen päivän aikaan.

Annan teille molemmille taikajuomaa.”,

viisas mies jatkoi.

 

Seuraavana päivänä puolen päivän aikaan,

kirahvi odotti viisasta miestä.

Mutta sarvikuonoa ei näkynyt.

 

Sarvikuono oli löytänyt vihreää ruohoa.

Se oli niin nälkäinen,

että söi kaiken ruohoa yksin.

Sarvikuono söi niin innokkaasti,

että se unohti tapaamisen viisaan miehen kanssa.

 

Viisas mies ja kirahvi odottivat sarvikuonoa,

mutta sarvikuonoa ei näkynyt.

 

Viisas mies antoi kirahville taikajuomaa.

Kirahvi joi oman taikajuoman
sekä sarvikuonon taikajuoman.

 

Kun kirahvi oli juonut kaiken taikajuoman,

siitä alkoi tuntua hassulta.

Sen jalkoja ja kaulaa kutitti.

Yhtäkkiä kirahvin maailma näytti erilaiselta.

Sen jalat olivat pitkät

ja sen kaula oli pitkä.

 

”Nyt sinä yletyt puiden latvoihin,

ja latvojen vihreisiin lehtiin”,

viisas mies totesi ja lähti.

 

Lopulta sarvikuono muisti,

että sillä oli tapaaminen viisaan miehen luona.

Se juoksi nopeasti viisaan miehen luo,

mutta viisas mies oli poissa.

 

”Kirahvi,

mitä sinulle on tapahtunut?”,

sarvikuono kysyi.

 

”Viisas mies antoi minulle taikajuomaa

ja kasvoin pitkäksi.
Nyt yletyn puiden latvojen vihreisiin lehtiin.”,

kirahvi kertoi sarvikuonolle.

 

”Voisinko minäkin saada taikajuomaa?”,

sarvikuono kysyi innoissaan.

 

”Olen pahoillani,

mutta taikajuomaa ei ole enää jäljellä.”

kirahvi vastasi.

 

”Se ei ole reilua!”,

sarvikuono sanoi suuttuneella äänellä.

 

”Sinä myöhästyit”,

kirahvi sanoi.

 

Sarvikuono ei kuitenkaan kuunnellut kirahvia.

Se oli niin raivoissaan,

että ryntäsi sarvi ojossa pois paikalta.

 

Vielä tänäkin päivänä,

sarvikuonot ovat vihaisia.

Ja vielä tänäkin päivänä,

kirahveilla on pitkät jalat

ja pitkä kaula.


Sen pituinen se.

bottom of page