Satuhetki selkosuomeksi

IMG_5676_edited.jpg

Satuhetki selkosuomeksi esittelee erilaisia kulttuureja sekä Suomessa että muualla maailmassa. Muokkaamme tarinoita selkokielelle ja kerromme niitä erilaisissa tapahtumissa. Myös muut toimijat saavat käyttää tarinoitamme. 

Olemme järjestäneet Satuhetki selkosuomeksi -tilaisuuksia yhteistyössä Hyvinkään kirjaston kanssa. Ensimmäinen tilaisuus pidettiin kesäkuussa 2021. Alla on kaksi selkokielellä kirjoitettua tarinaa. Yksi on Suomesta ja yksi Venäjältä alkuperäiskansalta. Selkokeskus on hyväksynyt selkokieliset tekstit.

Voit käyttää näitä tarinoita omissa tapahtumissasi, joissa kerrotaan tarinoita. Mainitsethan Selkokulttuuri ry:n tapahtuman yhteydessä.

Tämä tarina on tehty yhdessä Hyvinkään kirjaston kanssa. Tarinan on kirjoittanut Milla Helminen. Tarinan on selkomukauttanut Sini Kaartinen Selkokulttuuri ry:stä.

Voit käyttää tarinaa omissa tapahtumissasi, joissa kerrotaan tarinoita. Mainitsethan Milla Helmisen ja Selkokulttuuri ry:n tapahtuman yhteydessä.

SELKOKULTTUURI_elements_colour_RGB_edited_edited_edited.jpg

Selkokulttuuri ry tekee mielellään yhteistyötä julkisten ja yksityisten toimijoiden kanssa.

Me autamme tavoittamaan erilaisia yhteisöjä satuhetkien avulla:

 

  • Tunnistamme erilaisten ryhmien tarpeet ja heille sopivat tarinat

  • Keräämme tarinoita ja mukautamme ne selkokielelle 

  • Haemme teksteille Selkokeskuksen selkotunnuksen

  • Järjestämme satuhetkiä selkokielellä ja tavoitamme erilaiset selkokieltä käyttävät kohderyhmät


Ole yhteydessä, jos olet kiinnostunut satuhetkistä selkokiellä.

Ota yhteyttä Lisa Bomash, Satuhetki selkosuomeksi tuottajaan elizaveta@selkokulttuuri.fi tai 040 252 7098.

Antero Vipunen

Katso Antero Vipunen tarina selkosuomeksi. Video sopii koko perheelle.

Video on toteutettu yhdessä Selkokulttuuri ry:n ja Hyvinkään kaupunginkirjaston kanssa. Video kuvattu Lasten ja nuorten kulttuuritalo Villa Artussa Lastenkulttuurikeskus Rullan Metsänpeitto-näyttelyssä.

Miten voi rakentaa veneen taian voimalla?
Miten voi herättää nukkuvan jättiläisen?

Yksi tarina Kalevalasta vastaa näihin kahteen kysymykseen.
Kalevala on kirja, jossa on monia vanhoja tarinoita pohjoisesta.
Tarina jättiläisestä nimeltä Antero Vipunen on yksi niistä.

Kauan, kauan sitten Pohjolassa

Asui vanha ja viisas mies.

Hänen nimensä oli Väinämöinen.

Hän tunsi monia loitsuja.

 

Kerran hän päätti rakentaa veneen.

Hän ei käyttänyt työkaluja. 

Hän ei käyttänyt käsiään. Ei, ei.

Hän käytti taikasanoja ja rakensi veneen niillä.

 

Vene oli melkein valmis, mutta oho

Väinämöisen taikasanat loppuivat kesken.

Hän ei tiennyt, miten rakentaisi veneen loppuun.

Hän sai idean!

Väinämöinen lähti matkalle

etsimään taikasanoja, joita hän tarvitsi.

Hän kuuli Antero Vipusesta.

Antero Vipunen oli ikivanha jättiläinen.

joka tunsi monia taikasanoja ja tarinoita.

Väinämöinen päätti löytää Antero Vipusen.

 

Se oli vaikea tehtävä.

Väinämöinen etsi Antero Vipusta kaikkialta.

Lopulta, keskeltä vanhaa metsää

hän löysi jättiläisen.

 

Mutta Antero Vipunen nukkui.

Hän oli nukkunut niin pitkään, 

että iso mäntypuu kasvoi hänen nenästään.

Mänty oli iso ja korkea.

Kestää kauan, että puu kasvaa niin isoksi.

Niin iso Antero Vipunen oli,

ja niin kauan hän oli nukkunut.

 

Väinämöinen alkoi herättää jättiläistä.

Hän yritti laulaa kovalla äänellä.

Hän yritti taputtaa käsiään.

Hän huusi kovaa jättiläisen isoon korvaan:

”HERÄÄ! HERÄÄ!”

 

Mutta mikään ei herättänyt Antero Vipusta!

Väinämöinen päätti kaataa puun, 

joka kasvoi Antero Vipusen nenästä.

Se herätti jättiläisen! 

Hän avasi silmänsä, avasi suunsa…

Ja nielaisi Väinämöisen!

 

Nyt Väinämöinen oli jättiläisen vatsassa.

Hän halusi edelleen tietää taikasanat venettä varten.

Väinämäinen alkoi hyppiä ja juosta ympäri Antero Vipusen vatsaa.

Jättiläinen ei pitänyt siitä.

“Ole kiltti ja lopeta, Väinämöinen!” Antero Vipunen sanoi.

“Kerro minulle taikasanat, niin lopetan”, vastasi Väinämöinen.

“Hyvä on”, sanoi jättiläinen ja kertoi taikasanat.

“Kiitos!” sanoi Väinämöinen ja lähti jättiläisen vatsasta.

 

Antero Vipunen oli onnellinen 

ja meni takaisin nukkumaan.

Väinämöinen palasi kotiin.

Hän käytti taikasanat,

jotka oli saanut Antero Vipuselta.

Ja rakensi veneensä valmiiksi.

Se oli kaikkein kaunein vene.

Ja se kulki todella nopeasti.

Loppu.

Selko-merkki_suomi_mv_bitmap (1).tif
 

Kuinka koirista ja ihmisistä tuli ystäviä

Katso Kuinka koirista ja ihmisistä tuli ystäviä tarina selkosuomeksi. Video sopii koko perheelle.

Video on toteutettu yhdessä Selkokulttuuri ry:n ja Hyvinkään kaupunginkirjaston kanssa. 

Onko sinulla koira? 

Kerron sinulle nyt, 

kuinka ihmisistä ja koirista tuli ystäviä.

 

Kauan sitten oli koira.

Koira oli rohkea ja rehellinen.

Samalla koira oli myös yksin ja yksinäinen.

Se halusi löytää ystävän.

Koira halusi itselleen ystävän, 

joka olisi yhtä rohkea kuin se itse.

 

Kerran se tapasi metsässä jäniksen.

Koira kysyi: ”Jänis, haluatko olla ystäväni?”

”Tietenkin”, – vastasi jänis, ”ollaan ystäviä.”

He leikkivät yhdessä koko päivän.

Yöllä he menivät nukkumaan jäniksen taloon.

Keskellä yötä koira kuuli, että hiiri hipi talon ohi.

Koira alkoi haukkua ja jänis heräsi.

Jänis pelästyi ja sanoi koiralle:

 ”Mitä sinä teet? Ole hiljaa! 

Susi saattaa kuulla sinut.”

Koira ajatteli, että ehkä jänis ei ole 

hänelle sopiva ystävä, kun se pelkää susia.   

Ehkä susi olisi rohkeampi ystävä.

 

Seuraavana päivänä koira hyvästeli jäniksen 

ja meni etsimään sutta.

Se löysi suden keskeltä metsää ja kysyi:

”Susi, haluatko olla ystäväni?”

”Kyllä haluan!” vastasi susi. 

”Meillä voisi olla hauskaa yhdessä”.

Koira ja susi metsästivät yhdessä koko päivän.

Yöllä he menivät nukkumaan suden luolaan.

 

Keskellä yötä koira kuuli, että sammakko hyppi luolan ohi.

Se nousi ylös ja alkoi haukkua.

Susi oli vihainen. 

”Ole hiljaa, typerä koira”, se sanoi.

”Karhu saattaa kuulla sinut, ja tulla hakemaan meidät”.

“Ahaa”, ajatteli koira, “myös susi pelkää jotakuta.”

 

Aamulla koira hyvästeli suden ja meni etsimään karhua.

Karhu oli lähellä syömässä vadelmia.

Koira kysyi: 

”Karhu, haluatko olla ystäväni ja asua kanssani?”

”Kyllä haluan”, sanoi karhu. 

Koira ja karhu menivät karhun koloon lepäämään.

 

Keskellä yötä koira kuuli, että käärme liukerteli karhun kolon ohi.

Koira nousi ylös ja alkoi haukkua.

Karhu pelästyi ja sanoi koiralle: 

”Ole hiljaa! Ihminen voi kuulla sinut. 

Sitten se tulee ja metsästää meidät.”

Koira yllättyi siitä, että karhukin voi pelätä jotakuta.

 

Aamulla koira lähti etsimään ihmistä.

Se löysi ihmisen keräämässä sieniä puun alta.

”Ihminen, haluatko olla ystäväni?” koira kysyi.

Ihminen suostui. 

Koira ja ihminen menivät hänen kotiinsa.

Kotona ihminen ruokki koiraa 

ja rakensi sille lämpimän kopin talonsa viereen.

Joka yö koira herää ja haukkuu, 

kun se kuulee outoja ääniä.

Mutta ihminen ei pelkää.

Ihminen sanoo koiralle: 

“Kiitos, kun suojelet kotiamme yöllä.”

 

Näin koirasta ja ihmisestä tuli parhaat ystävät. 

Ja siitä lähtien ne ovat asuneet yhdessä.

Selko-merkki_suomi_mv_bitmap (1).tif
 
 

Eläinten kirjastokilpailu

Olipa kerran Hyvilän kirjasto. 

Hyvilän kirjastossa oli töissä [oma nimi, tässä esimerkkinä Milla].

Milla: Oho. Hassua. Sama nimi kuin minulla!

Milla oli töissä kirjastonhoitajana lastenosastolla.

Milla: Oho. Minäkin olen töissä kirjaston lastenosastolla.

Hyvilän kirjaston lähellä oli metsä, jossa asui eläimiä.
Metsässä asuivat hiiri, sammakko, jänis, karhu ja kettu.

Eräänä päivänä metsän eläimet juttelivat kirjastosta.

Kettu: Tiedättekö, mikä on kirjasto? Se on jännä paikka.
Kirjastosta voi lainata melkein mitä vain.

Jänis: Vau, kirjasto kuulostaa hienolta.

Kettu: Pidetäänkö kilpailu?

Jänis: Joo! Minä haluan kilpailla! Mistä me kilpailemme? 

Kettu: Yritetään keksiä jotain, mitä kirjastosta ei voi lainata.
Se voittaa, joka keksii jotain, mitä kirjastossa ei ole.

Kaikki eläimet olivat innoissaan.

Eläimet alkoivat heti miettiä, mitä he yrittävät lainata kirjastosta.
Eläimet sopivat, että jokainen käy kirjastossa vuorotellen.
Jokainen yrittää lainata jotain, mitä kirjastosta ei löydy.

Ensimmäisenä kirjastoon lähti hiiri.
Hiiri asteli metsäpolkua pitkin ja saapui kirjastolle.
Kirjastonhoitaja Milla oli kirjastossa vastassa.

Milla: Tervetuloa kirjastoon! Miten voin auttaa? 

Hiiri: Minä haluan…

Milla: Niin? Mitä sinä haluait?

Hiiri: Minä haluan lainata…

Milla: Niin? Mitä sinä haluat lainata?

Hiiri mietti, että kirjastossa on ainakin kirjoja.
Niinpä hän päätti lainata jotain muuta.

Hiiri: Minä haluan lainata hiirimusiikkia! 

Milla: Pieni hetki. Tässä sinulle hiirimusiikkia, ole hyvä.

Hiiri oli pettynyt.
Hän epäonnistui kilpailussa.
Kirjastosta löytyikin hiirimusiikkia.
Hiiri oli kuitenkin tyytyväinen,
että hän oli saanut hyvää hiirimusiikkia.
Hiiri lähti onnellisena kirjastosta ja hyppi ja tanssi
iloisesti takaisin metsään muiden eläinten luo.

Seuraavaksi kirjastoon lähti sammakko.
Sammakko asteli metsäpolkua pitkin ja saapui kirjastolle.
Kirjastonhoitaja Milla oli kirjastossa vastassa.

Milla: Tervetuloa kirjastoon! Miten voin auttaa? 

Sammakko: Minä haluan… 

Milla: Niin? Mitä sinä haluat?

Sammakko: Minä haluan lainata…

Milla: Niin? Mitä sinä haluat lainata?

Sammakko mietti, että kirjastossa
on ainakin kirjoja ja musiikkia.
Niinpä hän päätti lainata jotain muuta.

Sammakko: Minä haluan lainata sammakkoelokuvan. 

Milla: Pieni hetki. Tässä sinulle sammakkoelokuva, ole hyvä.

Sammakko oli pettynyt.
Hän epäonnistui kilpailussa.
Kirjastosta löytyikin sammakkoelokuva.
Sammakko oli kuitenkin tyytyväinen,
että hän oli saanut hyvän sammakkoelokuvan.
Sammakko lähti onnellisena kirjastosta
ja hyppi iloisena takaisin metsään muiden eläinten luo.

Seuraavaksi kirjastoon lähti jänis.
Jänis asteli metsäpolkua pitkin ja saapui kirjastolle.
Kirjastonhoitaja Milla oli kirjastossa vastassa.

Milla: Tervetuloa kirjastoon! Miten voin auttaa? 

Jänis: Minä haluan… 

Milla: Niin? Mitä sinä haluat?

Jänis: Minä haluan lainata…

Milla: Niin? Mitä sinä haluat lainata?

Jänis mietti, että kirjastossa on ainakin
kirjoja, musiikkia ja elokuvia.
Niinpä hän päätti lainata jotain muuta.

Jänis: Minä haluan lainata roskapihdit. 

Milla: Pieni hetki. Tässä sinulle roskapihdit, ole hyvä.

Jänis oli pettynyt.
Hän epäonnistui kilpailussa.
Kirjastosta löytyikin roskapihdit.
Jänis oli kuitenkin tyytyväinen,
että hän oli saanut roskapihdit.
Jänis loikki iloisesti takaisin metsään muiden eläinten luo.

Seuraavaksi kirjastoon lähti karhu.
Karhu asteli metsäpolkua pitkin ja saapui kirjastolle.
Kirjastonhoitaja Milla oli kirjastossa vastassa.

Milla: Tervetuloa kirjastoon! Miten voin auttaa? 

Karhu: Minä haluan… 

Milla: Niin? Mitä sinä haluat?

Karhu: Minä haluan lainata…

Milla: Niin? Mitä sinä haluat lainata?

Karhu mietti, että kirjastossa on ainakin
kirjoja, musiikkia, elokuvia ja roskapihtejä.
Niinpä hän päätti lainata jotain muuta.

Karhu: Minä haluan lainata jonkin soittimen! 

Milla: Pieni hetki. Tässä sinulle ukulele, ole hyvä.

Voi sitä karhun pettymystä.
Hän epäonnistui kilpailussa.
Kirjastosta löytyikin karhulle soitin, ukulele.
Karhu oli kuitenkin tyytyväinen,
että hän oli saanut hienon soittimen.
Karhu soitti iloista musiikkia ukulelella
ja palasi onnellisena muiden luo metsään. 

Viimeisenä kirjastoon lähti kettu.
Kettu asteli metsäpolkua pitkin ja saapui kirjastolle.
Kirjastonhoitaja Milla oli kirjastossa vastassa.

Milla: Tervetuloa kirjastoon! Miten voin auttaa?

Kettu ei tarvinnut aikaa miettimiseen.
Hänellä oli vastaus valmiina.

Kettu: Minä haluan lainata lumikengät. 

Milla: Pieni hetki. Tässä sinulle lumikengät, ole hyvä.

Voi sitä ketun pettymystä.
Hänkin epäonnistui kilpailussa.
Kirjastosta löytyikin lumikengät.
Kettu oli kuitenkin tyytyväinen,
että hän oli saanut lumikengät.
Kettu palasi iloisena lumikengät kainalossa
takaisin metsään muiden luo.

Lopulta kukaan eläimistä ei ollut pettynyt,
vaikka he olivat hävinneet kilpailun.
Kilpailun voittaja oli kirjasto,
josta löytyi kirjoja ja musiikkia
ja vaikka mitä tavaraa kaikille metsäneläimille.

Loppu.

Selko-merkki_suomi_mv_bitmap (1).tif