top of page

Sammakko nimeltä Tiddalik

Selkomukauttanut: Sini Kaartinen

​

Tarina Tiddalik-sammakosta on kansansatu.
Kansansatu on vanha tarina.

Kansansadut ovat satoja tai

jopa tuhansia vuosia vanhoja.
 

Kansansatua kertoi ensimmäisenä

alkuperäiskansa nimeltä Gunnai Kurnai.

Alkuperäiskansa tarkoittaa ihmisiä,

jotka ovat asuneet ensimmäisinä maailmassa.

Gunnai Kurnai alkuperäiskansa

elää Kaakkois-Australiassa.

​

Olipa kerran pieni sammakko.

Sen nimi oli Tiddalik.

Tiddalik asui Australiassa,

alkuperäiskansojen mailla.

 

Eräänä aamuna Tiddalik heräsi

ja hänellä oli kova jano.

Tiddalik joi vettä läheisestä lammikosta.
Se joi niin kauan,

että lammikko oli kuiva.

 

Tiddalikilla oli edelleen jano.

Se joi vettä viereisestä purosta.

Tiddalik joi niin kauan,

että puro oli kuiva.

 

Mutta Tiddalikilla oli vieläkin jano.

Se joi vettä läheisestä joesta.

Tiddalik joi niin kauan,

että joki oli kuiva.

 

Nyt kaikilla muilla eläimillä oli jano.

Mutta vettä ei ollut missään.

Tiddalik oli juonut kaiken veden

ja se oli paisunut valtavan suureksi.

 

Eläimet kerääntyivät yhteen.

He miettivät,

mistä he saisivat vettä kaikille.

 

Eläinten vanhin ja viisain eläin vompatti ehdotti,

että eläimet yrittäisivät saada Tiddalikin nauramaan. 

Jos Tiddalik nauraisi,

vesi tulisi ulos sen suusta.

Näin eläimillä olisi taas vettä.

Kaikki eläimet pitivät vompatin ajatuksesta.

 

Jokainen eläin yritti vuorotellen

saada Tiddalikin nauramaan.

 

Kenguru aloitti

ja hyppi Tiddalikin ympärillä.

Mutta Tiddalik ei nauranut.

 

Seuraavaksi oli liskon vuoro.

Se käveli niin hassusti kuin osasi.

Mutta Tiddalik ei nauranut.

 

Sitten vuorossa oli lintu,

joka äänteli todella hauskasti.

Mutta vieläkään Tiddalik ei nauranut.

 

Sitten saapui ankerias.

Se alkoi heilua ja huojua.

Ankerias pyöri Tiddalikin ympärillä.

Lopulta se kiersi itsensä solmuun.

 

Tällöin Tiddalikista alkoi kuulua outoa ääntä.

Ja sitten se purskahti nauruun.

Tiddalik nauroi todella kovaa

ja sen suu oli aukesi todella isoksi.

 

Tiddalik nauroi ja nauroi.

Samalla vesi alkoi virrata sen suusta ulos.

Vesi muodosti lammikoita ja puroja.

Ja vesi muodosti jokia.

Myös meri täyttyi vedestä.

 

Kaikki vesi poistui Tiddalikin mahasta,

ja Tiddalikista tuli jälleen pieni.

 

Tiddalik tajusi,

että ahneus ei ole hyvä asia.

Jakaminen on tärkeää,

silloin kaikille riittää vettä.

 

Sen pituinen se.

bottom of page