Aboriginaalien kansansatu
Selkomukautus: Sini Kaartinen

​

Olipa kerran koala ja puukenguru.

He olivat parhaita kavereita.

Koala ja puukenguru muistuttivat toisiaan,

heillä molemmilla oli pitkät hännät.

 

Eräänä vuonna ei satanut ollenkaan.

Vettä ei ollut missään.

Kaikki purot, joet ja järvet olivat kuivia.
Puiden lehdetkin olivat kuivuneet.
Koalalla ja kengurulla oli kova jano.

 

”Me kuivumme kuin puiden lehdet.

Tarvitsemme vettä.”,

koala sanoi huolestuneena.

”Mitä me voimme tehdä?”,

koala kysyi kengurulta.

 

Kenguru mietti ja sai idean.

 

”Kun viimeksi oli kuivakausi,

eikä missään ollut vettä,

äitini kaivoi kuopan joen pohjalle.”

kenguru kertoi.

 

”Äitini kaivoi niin syvän kuopan,

että maan syvyyksissä ollut vesi
täytti kuopan pohjan vedellä.”,
kenguru jatkoi.
 

”Vettä ei ollut paljoa,

mutta sitä oli tarpeeksi meille kahdelle.”
kenguru kuvaili.

”Kaivetaan mekin kuoppa!”,

koala huudahti.
”En malta odottaa,

että saan taas juoda vettä.”

koala innostui.
 

Koala ja kenguru lähtivät etsimään jokea.
He löysivät joen,

joka oli kuiva kuin aavikko.
Missään ei näkynyt pisaraakaan vettä.
 

”Olen niin väsynyt ja janoinen.

Minun pitää levätä,

että jaksan kaivaa kuoppaa”,

koala sanoi.

 

Koala kiipesi joen lähellä olevaan puuhun

ja alkoi nukkua.
Kenguru alkoi kaivaa kuoppaa.

 

Kenguru kaivoi ja kaivoi,

kunnes se alkoi väsyä.

 

”Koala, tule alas puusta ja

auta minua kaivamaan.”,

kenguru huusi puussa nukkuvalle koalalle.

Koala heräsi ja alkoi laskeutua puusta alas.

 

”Auts.”,

huusi koala.
 

Koala oli astunut piikkiin.

 

”En pysty kaivamaan kipeällä jalalla”,

koala totesi.

Ja niin koala jäi lepäämään puuhun.
 

Kenguru jatkoi kaivamista.
Kuoppa oli jo todella syvä,

mutta vettä ei näkynyt missään.

Kenguru alkoi olla todella väsynyt.

 

”Koala, tule alas puusta ja

auta minua kaivamaan.”,

kenguru huusi puussa lepäävälle koalalle.

Koala alkoi laskeutua puusta,

mutta se oli niin janoinen,

että sitä huimasi.

 

”Minua huimaa.
Minun pitää vielä levätä.”,

koala totesi ja jäi puuhun lepäämään.

 

Kenguru oli todella vihainen.

Se oli kaivanut jo todella syvän kuopan

eikä koala auttanut sitä ollenkaan.

Kenguru kuitenkin jatkoi kuopan kaivamista.

 

Viimein syvän kuopan pohjalla alkoi näkyä vettä.

 

”Hurraa, näen vettä!”,

kenguru huudahti.

 

Kun koala kuuli,

että kuopan pohjalla oli vettä,

se laskeutui heti puusta alas.
 

Koala juoksi kuopalle

ja tönäisi kengurun pois kuopan luota.
Se alkoi juoda vettä vauhdilla,

eikä antanut yhtään vettä kengurulle.

 

Kenguru oli raivoissaan.

Se oli kaivanut kuopan yksin,

samalla kun koala oli vain levännyt.

Ja nyt koala joi yksin kaiken veden.

”Koala, minullakin on jano.

Anna vettä minullekin!”,

kenguru pyysi.

 

Koala ei kuunnellut kengurua,

vaan jatkoi juomista.

 

Kenguru tarttui kiinni koalan pitkästä hännästä

ja veti kaikilla voimillaan.

Se yritti saada koalan pois kuopalta,

että saisi itsekin juoda vettä.

 

Kenguru veti koalan hännästä niin kovaa,

että häntä napsahti poikki.

Koalalle jäi vain lyhyt häntä.

Ja siitä päivästä lähtien koalalla on ollut töpöhäntä.

Sen pituinen se.